Aivan pienestä asti minulla on ollut tietty herkkä kohta merkillisille ja persoonallisille esineille, joka tässä iässä on alkanut suuntautua enemmän vaatteisiin. Olen harrastanut kuvataidetta hyvin varhaisesta vaiheesta asti, ehkä yksi syy siihen, miksi olen nyt ruvennut kyllästymään siihen ja potemaan kroonista artist's blockia. Harmi sinänsä, mutta olen löytänyt uuden kanavan luovuuden ilmaisemiseen: vaatteet. Aiemmin tyydyin vain shoppailemaan kirppareilla ja penkomaan suvun vanhoja vaatteita, mutta tänä keväänä innostuin myös niiden ompelemisesta. Kaavojen kanssa tai ilman. Minulla oli "rokkivaiheeni", jota muistelen, hm, ymmärtäväisellä lämmöllä. Nykyään olen alkanut suosimaan luonnonläheisiä värejä, jotka sopivat paremmin omiin väreihini, sekä tyttömäisempiä elementtejä kuten rusetteja, röyhelöitä, rypytyksiä ja nappirivejä. Hyvin pienissä erissä kuitenkin. Muita yksityiskohtia joihin olen pikku hiljaa kiintynyt ovat pienet nahkalaukut, ranne- ja korukellot, mekot ja hameet sekä retrotyyli.
Kirpputoreihin(ja normaaleihin kauppoihin) minulla on hankala viha-rakkaussuhde. Välillä teen uskomattomia löytöjä uskomattomissa määrin, toisinaan taas raahustan kotiin niskat kipeinä laukun painosta ilman yhtäkään vaatekappaletta. Luonteeni huonoihin puoliin kuuluu ostosten teon vaikeus, en osaa ikinä päättää ja saatan palautella vaatteita ja pyöriä sängyssä ilman unta ajatellen pakkomieleisesti jälkikäteen väärältä vaikuttavaa ostosta. Välillä kuitenkin teen niin nappiostoksen, että siitä jää hyvä mieli pitkäksi aikaa. Näitä pitkäjänteisen shoppailun hedelmiä aion ruveta esittelemään täällä, höystettynä itse tehdyillä/tuunatuilla vaatteilla ja komeron pohjalta tehdyillä löydöillä.
Heti alkuun muutama kuva:
Tämä on pari vuotta vanhan, Lontoosta ostetun Benetton-paidan selästä. Itse paita on vähän liian iso ja pesussa nukkaantunut, mutta pidän printistä ihan liikaa - hauskannäköisyyden lisäksi se kantaa tärkeää mielipidettä: koira ei ole asuste, eikä saa jäädä jalostetun, söpön, sylissäkannettavan ulkomuotonsa uhriksi. Aion leikata kuvion irti, huolitella reunat saumurilla ja ommella jonkun t-paidan etumukseen, jotta se pääsee oikeuksiinsa.
Kyseisen korukellon muistan kaukaa lapsuudesta, mutta löysin sen vanhasta lipastosta tänään. Se on puutekniikan opiskelijoiden tekemä "uniikkikappale", joka on muinoin ostettu ammattikorkeakoululta. Pysähtynyt, ja siihen tilaan aion sen jättääkin. Yksi toimiva kello ranteessa riittää, tämä on vain näön vuoksi.Lisäksi kerron vielä tämänpäiväisestä projektistani, joka meni kyllä loppua kohti pyllylleen, mutta onneksi tekemällä oppii.
Olin jo pitkään suunitellut tekeväni t-paidan äitini nuoruuden perua olevasta sarjakuvavihkosesta Seikkailevasta Kitarasta. Melko tyhjänpäiväinen teinityttöjen sarjakuva, mutta sen 60-luvun piirostyyli on aivan ihana. Skannasin sivun, käänsin sen peilikuvaksi, printtasin siirtopaperille ja silitin H&M:n valkoiseen perus-t-paitaan kiinni.
Kun vain kaikki olisikin mennyt noin yksinkertaisesti. Ystäväni mustesuihkutulostin, jota käytin koska kotoa löytyvä 90-luvun Laserjet ei ole suunniteltu alkuunkaan kuvien tulostamiseen, printtasi kuvaan valkoisia häiriöviivoja ja vääristi sitä muutenkin. Koska muita vaihtoehtoja ei ollut, tulostin vain saman kuvan paperille kahdesti, toivoen että kikka toimisi. Ei aivan toiminut, kuvat menivät osittain ristiin, mutta se ei vielä raunioittanut koko juttua. Silittessäni kuvan pinnan sisään jäi kaverini kissan karvoja, huolimaton kun olin. Lopulta, kun tein häiritsevän kiiltävälle pinnalle "mattakäsittelyä" silittämällä siihen normaalin paperin ja repimällä sen nopeasti pois, onnistuin repeyttämään mokoman niin että kuvio vääristyi ja lopputulos onnellisesti pilalla. Laadin kaiken tämän pohjalta itselleni selvät säännöt ensi kertaa varten, käytän leivinpaperia mattakäsittelyyn jne.
Might give it another go tomorrow?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti